sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Hui kauhistus

Hampaat lähtee! Enää muutama maitohammas jäljellä. Jännittää, kauhistuttaa ja pelottaa, mutta samaan aikaan kiemurtelen onnellisena, kun tuo pentu kasvaa. Mä en oikeasti tykkää edes pikkupennuista. Tai onhan ne söpöjä ja niitä on kiva paijata ja ihailla, mutta odotan sitä päivää kun Halla on jo vuoden ja voidaan aloittaa kunnon treenaamiset. Siihen on enää puoli vuotta, ei siis kauaa. 


Yritetään jankata Hallan kanssa perusasioita joka päivä. Istumista, maahan menoa, seisomista, paikalla oloa, odottamista, jättämistä, lähellä oloa, perusasentoa... ja lista vaan jatkuu. Vaikka niitä hinkataan koko ajan, niin ei ne vielä täydellisiä ole, eikä sitä voikaan vielä olettaa että ne olisivatkaan. Mun ongelma on se, että kun on hyvä putki treeneissä, eli kun kaikki tuntuu menevän halutun kaavan mukaan, mä jään siihen ja jatkan treeniä. Mä nautin siitä niin paljon, että en muista lopettaa, vaikka pitäisi. Sitten tulee niitä epäonnistumisia sinne treenien loppuun. Argh, miksi mä en voi vaan oppia. No, se menee ainakin mun omalle treenilistalle, miten treenaan itteeni.
Huomenna alkaa agi! A-P-U-A. Ollaan me toki jo käyty hallilla treenaamassa putkea yms perusjuttuja, mitä nyt tuolla kurssillakin todennäköisesti tehdään. Mutta silti! Miks mä pelkään? Ehkä huomenna helpottaa. Kääk. 
Ainiin, lupasin viime postauksessa kertoa Hallan painot ja korkeudet. Tässä ne tulee: paino 7,7kg ja korkeus 42cm. Nämä olivat siis 16-viikkois mitat. Ihan sopusuhtainen pentu siis. Halla ei kyllä ole mikään maailman siroin BC, mutta ei se mikään tankki ole. Just sellainen mistä itse pidän. Katsotaan nyt miten korkeaksi toinen kasvaa, toivottavasti yli 50cm kuitenkin. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti